Diane Wessinger kirjoittaa, että tuoreet äidit monesti "rintaruokkivat" vastasyntynyttään - kuvitellen, että rinta on nahkapäällysteinen tuttipullo. (Ja ihmekös tuo, jos katselee ympäröivää yhteiskuntaa.) He ahdistuvat, kun eivät pysty mittaamaan millilitroissa vauvan syömää maitomäärää ja ovat siksi myös epävarmoja saako lapsi edes riittävästi ravintoa. (Tämä on oikeastaan aika absurdia, koska vaikka äiti tietäisikin tasan tarkkaan kuinka paljon lapsi syö, ei hän silti voisi mitenkään tietää, miten paljon juuri tämä lapsi juuri tänään tähän aikaan tarvitsee.) Äidit vahtivat kellosta "syöttövälejä" ja "syöttöjen" kestoja.
Pikku hiljaa luonto voittaa harhakuvitelmat. Kukaan ei säily täysjärkisenä kotielämää kellottaen ja pientä vauvaa "rytmittäen". Eräänä päivänä pian, äiti huomaa, ettei muistakaan enää koska vauva viimeksi söi tai miten pitkään - eikä välitäkään. Äiti ei muista kuinka monta kertaa vauva havahtui edellisenä yönä tai miten monta kertaa hän päivän aikana tarjosi vauvalle rintaa. Äiti on lakannut murehtimasta saako vauva tarpeeksi maitoa, sillä paras maidonsaannin mittari on tyytyväinen ja kasvava vauva. Rintaruokinnasta on tullut imetystä!
Imetyksessä ei ole kyse (vain) rintaruokinnasta, vaan paljon enemmästä. Siinä on kyse äidin ja lapsen vuorovaikutussuhteesta. Läheisyyttä ei voi (ei pidä) säännöstellä kellon kanssa, sitä tulee tarjoilla lapselle niin paljon, kuin tämä on suinkin valmis vastaanottamaan. (Koska jos nyt annat lusikalla, et voi myöhemmin kauhalla pyytää.) Kun imetys alkuvaikeuksien jälkeen sujuu, se on yleensä molempia rauhoittava, lämmin, läheinen hetki. (Okei, kyllähän siitä isomman lapsen kanssa on välillä rauhallisuus kaukana, mutta lämmin ja läheinen yhtä kaikki.) Useimmat imetetyt vauvat palkitsevat äitinsä ensihymyllä nimenomaan rinnalla. Imetyshetkien loppuosaan, kun vauva ei enää ole nälkäinen, liittyy usein äidin ja lapsen ensimmäisiä pikku leikkejä: kutittelua, suukottelua, piilosta jne. Imetys vie pois nälän lisäksi pahan mielen, väsymyksen, pikku kivut, yksinäisyyden, halipulan... Jos rintaruokinta tuntuu sinusta raskaalta, ehkä olisi aina kokeilla imetystä?
"One day, you'll look down at her in your arms, sound asleep at your breast, and know that you're offering her one of life's greatest luxuries." (Diane Wessinger)
Vanhat kommentit:
-
Terveisia Suomen Turkuun ja onnittelut hienosta blogista! Ei ole juuri kommentoitavaa, niin samoilla linjoilla kanssasi olen, mutta halusin vain sanoa hei. Laura http://lauranen.vuodatus.net/ http://newbrowne.blogspot.com/
-
Oletko miettinyt, miksi imetyksestä ja lastenhoidosta tulee joillekin naisille lähes uskonto? Mielestäni mm. tässä tekstissäsi on paikoin jopa hengellinen sävy: rintaruokinta versus imetys (vrt. uskonnon harjoittaminen versus elävä usko). Myös paatos, erilaiset tunnukset, toisinajattelijoiden leimaaminen tietämättömiksi, pahansuoviksi, jopa pahoiksi on samaa kuin tietyissä fundamentalistisissa uskonnoissa. Mielenkiintoista.
-
Kiitos mielenkiintoisesta kommentista. Itselleni ei tullut tuollaista oloa Wessingerin artikkelista enkä kokenut sellaista sävyä tähän lyhennelmäänkään istuttaneeni, mutta tekstinhän tekee aina viime kädessä lukija :) Itse luin alkutekstistä ja yritin omaankin kirjoitukseeni välittää sitä kaunista ja lämmintä äidiksi kasvamisen tarinaa, joka tässä konkretisoituu imetyssuhteen kehittymisessä. Sitä jäin miettimään, että mitä mahdat käsittää uskonnolla. Itse kun olen ajatellut, että uskonnolla tarkoitetaan uskoa korkeamman voiman läsnäoloon ja huolenpitoon (jos ei nyt kuitenkaan kohtaloon?). En oikein pysty kiertämään ajatustani sen ympärille, että lapsentahtisuus tai imetysmyönteisyys saisi merkittäviä uskonnollisia piirteitä. Filosofian tai ideologian piirteitä varmasti, mutta uskonto on mielestäni vähän kaukaa haettu. Mutta ehkä se tarkoittaa sinulle jotakin muuta kuin minulle. Jotenkin tuntuu, että kun sanot "uskonto", tarkoitat sitä vähättelevässä sävyssä? Agnostikkona en voi oikein suoraan kommentoida, mutta jotenkin ajattelisin, että jos olisin uskossa, niin tuollainen kommentti voisi tuntua loukkaavalta ja/tai uskoani/uskontoani vähättelevältä. Vai tarkoititko kenties uskontoa metaforana etkä sanan tavanomaisessa merkityksessä? Paatos, tunnukset, toisinajattelijoiden leimaaminen - näihin en kyllä ihan heti myönnä syyllistyväni (tosin en myöskään koe niitä uskonnon syvimmäksi olemukseksi - päin vastoin, harmillisiksi lieveilmiöksi, joilla on varsin vähän tekemistä uskonnon kanssa!). Mutta kuten sanoin, tekstin tekee aina viime kädessä lukija, ja jos hän oman kokemusperustansa kautta tällaisen sävyn tekstistä lukee, niin kaiketi hänellä on siihen myös hyvät perusteet. Mielelläni kuulen, mitkä asiat esim. em. tekstissä koet tällaisiksi!
-
Imetys voidaan faktojen ja tieteellisten tutkimustulosten perusteella asettaa korvikeruokinnan edelle - toisin kuin uskontoja ei voida asettaa objektiiviseen paremmuusjarjestykseen. Imetyksen puolustajien paatoksen vertaaminen fundamentalisti-uskontoihin on melko kehno kompeloa. Imetys vs. korvikeruokinta -keskusteluun liittyy kylla vahvoja tunteita, molempien osapuolien taholta. Imetyksen puolustajat ovat vuosikymmenia joutuneet taistelemaan korvikevalmistajien systemaattista, myyntia edistavaa propagandaa vastaan seka oikomaan lansimaalaisessa yhteiskunnassa vallitsevia, vaaristyneita imetysvastaisia asenteita. Mielestani imetystukiliikkeen 'paatoksessa' on kylla mahdollisesti joitain samoja tunnepitoisia aineksia kuin feministiliikkeessa, jotka nousevat vuosikausia kestaneesta luonnollisen olotilan kieltamisesta ja tukahduttamisesta.
-
Uskonto tulee mieleen tätä blogia lukiessa lähinnä kiihkeydestä, asialle omistautumisesta, tietynlaisista aika mustavalkoisista väitteistä, esim. "kukaan ei säily täysjärkisenä kotielämää kellottaen ja pientä vauvaa rytmittäen" (eikö?) ja sellaisesta sävystä, että imetys on SE ASIA, joka tekee elämästä elämisen arvoista. Toivottavasti et loukkaannu ja pahastu tästä mielipiteestäni. Jokainenhan saa tietysti ajatella näistä asioista mitä haluaa ja tuntea iloa siitä, mistä kokee sitä eniten saavansa. Kunhan vain pohdiskelen aikani kuluksi... Itselläni on yksi lähes täysin pulloruokittu ja yksi imetetty vauva. Olen iloinen siitä, että sain kakkosta imettää kunnolla ja koin onnistuvani siinä. Äidinmaito on minustakin parasta ravintoa vauvalle. Tässä kohdin jaamme samat mielipiteet. Mutta en voisi kuvitella taistelevani ja kampanjoivani imetyksen puolesta. Minulle on rehellisesti sanottuna aivan samantekevää, imettääkö joku muu vauvaansa vai ei. Eli minulta puuttuu hurmos tähän hommaan :)
-
Kommentit