Ritva Kuusisto kirjoittaa kirjassaan Imetän ja hoivaan (WSOY, 1989):

"Päihteetön elämä on meidän läheisin ympäristökysymyksemme. Luonnonsuojelua on myös luottaa oman elimistömme viesteihin. Elämykset eivät tule pullosta tai piristeistä. Ne tulevat meistä itsestämme, aidoista tunteistamme. Lapsemme katsovat meistä mallin, miten iloitaan, surraan, selviydytään vaikeista tunteista."

"Rakkaus ei ole suurissa sentimentaalisissa tunteissa. Se on jatkuvasti toimivaa, elävää."

Viisas nainen.