3-kuisesta asti harjoittelimme vauvan kanssa "vvv:tä" eli vauvojen vessahätäviestintä (elimination communication). Se oli mukavaa ja vahvisti palkitsevalla tavalla äidin ja vauvan välistä kommunikaatiota. Homma kuitenkin "vähän jäi", kun vauva muuttui pikkuhiljaa taaperoksi ja kotiäiti opiskelevaksi ja töissäkäyväksi monitoimi-ihmiseksi. Vaikka edelleen vietin suurimman osan ajastani vauvan kanssa, ei "yhteys" enää ollut ennallaan. Oma osuutensa oli varmasti myös sillä, ettävauva ei halunnutkaan keskeyttää mukavaa leikkiä lähteäkseen vessareissulle. Tätä "pottalakkoa" on nyt kestänyt puolisen vuotta, vaikka sinnikkäästi lähes päivittäin on aina koetettu pitää vessatoimintoja mielessä ja kotona poika posottaa pitkin kämppää yleensä ilman vaippaa. Varsinaisessa vaipattomuus-mielessä menestys on kuitenkin ollut varsin laihaa, sillä pissat yleensä tyydytään pyyhkimään lattialta harsovaippaan. Jos poika on ilman housuja, hän ei edes vaivaudu ilmoittamaan pissaamisestaan. Housuilla varustettuna jopa ilmoittaa hädästään, tosin sitten potalle vietäessä sinnikkäästi pidättää, kunnes pääsee väljemmille vesille salaa pisuttelemaan. Jossain vaiheessa on pakko päästää pois potalta, sillä kun pissahätä yltyy, poika alkaa hermostua eikä siinä enää autokirjatkaan tehoa! Pikkuhiljaa olen kuitenkin ajatellut edistystä tapahtuneen. Omakaan aktiivisuuteni ei ole ollut huippuluokkaan, joten ihmekös tuo, jos ei taaperollakaan ole pottaopettelumotivaatio huipussaan.

Eilen kuitenkin tapahtui käänne. Kärppänä naisena nimittäin onnistuin ensi kertaa ns. koppaamaan pissat pottaan eli tunkemaan potan kanssa väliin, kun poika seisaaltaan alkoi lorotella olohuoneen lattialle (vakipaikka). Ja pikkumies jatkoi toimintaansa vain lievän hämmennyksen vallassa. (Jos pissasuihkun alle laittaa harsovaipan, niin takuuvarmasti keskeyttää pissaamisen varsin ärtyneenä ja odottaa "sopivampaa" tilannetta pissaamisen jatkamiseen.) Pissapotan veimme yhteistuumin vessaan ja kaadoimme pisut pönttöön, jossa sitten ihastelimme pissalientä ja vilkutimme ihastuneena pissalle. Taapero kiipesi pöntön kannelle vetämään vessan ja sitten vielä lisää vilkutusta ja ihastelua sillä aikaa, kun äiti vaivihkaa huuhtelee pottaa. Sen jälkeen yritettiin vielä tiristää lisää pisua ja tyhjää pottaa jo kuskattiin vessaan. Sinnikkäästi yritin selittää, että pissataan seuraavalla kerralla sitten taas pottaan ja viedään vessaan. Eilen rupesi loppupäivästä tuntumaan, että kyseessä oli vain moukan tuuri, koska hieno pissaamiskokemus tuntui vallan unohtuneen, mutta tänään potassa on kuin onkin ollut jo kolmet melkein kokonaiset ja yhdet vähän vajaammat pissat. Marvellous! Great! Spectacular!