"Se maito se vaan loppui." "Imetin vain x kuukautta, kun minulla ei maito riittänyt." "Meidän suvussa kaikilta naisilta on maito vaan loppunut" "Vieläkö sinulta maitoa tulee?" "Onko maito riittänyt?"

Oletko kuullut lehmästä, jolta loppui maito? Sitäkin minä ihmettelen, että mihin se lehmä sen kaiken maidon varastoi, jos se vaikka muutaman tuhat litraa uransa aikana lypsää. Eihän se kuitenkaan painakaan kuin jokusen sataa kiloa. Missä se sitä oikein säilyttää?
<?xml:namespace prefix = o />

 

Äidinmaidosta puhutaan usein aivan kuin naisessa olisi valmiina varastoituna jokin tietty määrä maitoa, ja sitten kun tämä varasto olisi käytetty, niin maito se vaan loppuisi. Toisilla äideillä olisi vaan sitten enempi sitä maitoa varastossa (ovat varmaan aika isoja naisia, kun minä yksin puolen vuoden aikana jo luovutinkin 60 kg maitoa). Tämmöiset puhetavat ylläpitävät erilaisia muita imetykseen liittyviä myyttejä, joiden takia äidit lopettavat imettämisen tai sen yrittämisen kesken. Jopa terveydenhuoltohenkilökunta tuntuu toisinaan unohtavan, että maidontuotanto ei suinkaan ole mitään sisäisen maitopurkin tyhjennystä vaan varsin yksinkertaisella systeemillä ohjattua eritystoimintaa. Vähän niin kuin hikoilukin. He kysyvät tuoreelta äidiltä: "Onko maito riittänyt?". Kysymys itsessään sisältää a) paikkaansapitämättömän oletuksen siitä, että maitoa olisi jokin ennalta määrätty määrä sekä b) vihjauksen siitä, että maito ei ehkä riitä. Ei siis ihme, että äidit alkavat uskoa, että heidän maitonsa voisi "vain loppua", kun neuvolakin antaa niin ymmärtää. 

Rinnoissa on rauhasia, joissa muodostuu maitoa. Aivan kuten esim. kainaloissa on rauhasia, joissa muodostuu hikeä. Molempia säätelee hormonitoiminta, vaikka näillä eritteillä on toki erilaiset toimintamekanismit. Hikoilu lisääntyy kehon lämpötilan perusteella, maidoneritys taas sen mukaan, miten paljon maitoa imetään rinnoista. Jokin yhteyskin näillä taitaa olla, sillä monet imettävät äidit hikoilevat tavallista herkemmin ja toisaalta kuumalla ilmalla muodostuu enemmän maitoa.

 

Maidonerityksen päättyminen on aina prosessi. Maito ei siis "vain lopu", itse asiassa on täysin väärin sanoa, että maito ei riittänyt tai loppui. Maidoneritys ei ehkä ollut syystä tai toisesta riittävää tai maidoneritys saattoi pikkuhiljaa vähetä ja loppua. Koskaan maito ei lopu "kuin seinään", joskus heruminen voi vaikeutua äidin stressin tms. takia, mutta silloinkin rinnat tuottavat maitoa, stressi vaan häiritsee herumista edistävän hormonin eritystä. Itse asiassa rinnat saattavat tuottaa maitoa vielä kuukausia vieroituksen jälkeenkin ja maidontuotanto on mahdollista käynnistää edeltävälle tasolle vielä vuosienkin jälkeen. Rinnat ovat kuin ladattava akku, jos alkulataus on kunnollinen ja keskeytymätön, on akun toimintakyky hyvä ja elinikäkin pidempi. Jos alkulatausta ei tehdä, voi akku ruveta kenkkuilemaan jo muutaman kuukauden käytön jälkeen. Samoin, jos imetyksen "alkulataus" keskeytetään vaikkapa lisämaidon tai tutin tarjoamisella, lisääntyy myös maidoneritysongelmien todennäköisyys ja imetyksen kesto on todennäköisesti lyhyempi. Onneksi imetys antaa enemmän anteeksi kuin sähköinen laite, jos ongelmaan pystytään puuttumaan ajoissa ja äiti saa tukea ja tietoa imetyksen mekanismeista. Imetyksen alkulataus kestää koko raskauden ja synnytyksen jälkeen noin kuusi viikkoa, jona aikana rintarauhaskudoksen määrä kasvaa. Sen jälkeen on yleensä tultava toimeen olemassaolevalla rintarauhaskudoksella - seuraavaan raskauteen saakka. Maidoneritystä on edelleen mahdollista lisätä, mutta rintarauhaskudosta ei enää muodostu. Jotkut akut kerta kaikkiaan eivät pidä virtaa yhtä kauan kuin toiset ja äideistäkin toiset joutuvat imettämään tiheämmin kuin toiset, koska heidän rintansa eivät varastoi yhtä suuria määriä maitoa kuin toiset. Siksi ei tulisi koskaan verrata oman vauvansa "akkuja" toisiin. N. 2% äideistä eivät sairauden, leikkauksen tai vähäisen rintarauhaskudoksen takia pysty täysimettämään lastaan. Yleensä hekin kuitenkin pystyvät osittaisimetykseen, jossa osa vauvan ravinnosta tulee rinnasta ja lisämaitona annetaan äidinmaidonkorviketta. Heidänkin imetyksensä on tärkeää ja arvokasta.

 

"Maidon loppumisesta" ja muista imetysasioista on liikkeellä valtavasti erilaisia harhaluuloja. Monet näistä uskomuksista nakertavat imettävän äidin itsetuntoa ja uskoa oman kehonsa voimaan jälkeläisensä ravinnonlähteenä. Kun tähän epävarmuuteen lisätään ympäröivän yhteiskunnan lapsikielteiset asenteet sekä se, että vain kolmasosalla lastenneuvoloiden terveydenhoitajista on edes perustiedot imetyksestä (eikä näin ollen mitään valmiuksia imetysohjaukseen) ei ole ihme, jos moni äiti ongelmien ilmaantuessa turvautuu äidinmaidonkorvikkeeseen – sitä kun vielä saa ilman reseptiä lähikaupasta. Äidit kyllä tietävät, että äidinmaito on parasta ravintoa lapselle, he vaan eivät tiedä, miten sitä parasta ravintoa saataisiin sieltä rinnasta siihen lapseen. Niin lähellä, mutta niin kaukana.

Vanhat kommentit: