Negatiiviset tuntemukset, syyllisyys jne. kuuluvat äitiyteen siinä kuin muuhunkin elämään. Ne ovat varmasti kaikille tuttuja normalimittakaavassa. Ongelmaksi ne muodostuvat, jos ne rupeavat hallitsemaan omaa ajatusmaailmaa ja kuluttamaan energiaa sen sijaan, että loisivat muutosta parempaan. Syyllisyydentunne voi olla eräänlaista tyhjäkäyntiä, jossa ihminen suorastaan velloo "omassa kurjuudessaan". Toisaalta syyllisyydentunne voi olla välttämätön muutoksen alullepanija, terve omantunnon ääni, muistutus siitä, että on vastuussa. Ero näiden välillä voi olla hiuksenhieno.

Syyllisyydentunne purkautuu muutokseen. Se voi olla muutos omassa toiminnassa, mutta se voi olla myös muutos "vain" omassa ajattelutavassa. Äitiydessä se usein tarkoittaa sen myöntämistä, että oma vauva on yksilöllisine tarpeineen täydellisen riippuvainen eikä tule ikinä sopimaan lastenhoito-oppaiden ristiriitaisten vaatimusten leegioon - ja sen ymmärtäminen, että kukaan muukaan vauva ei täytä kaikkia "vaatimuksia". Vauvat eivät ole muokattavissa kuten bonsaipuut, vauvat ovat pieniä ihmisiä, joilla on tunteet ja persoonallisuus. Vauvoilla ei ole vaatimuksia, he eivät ole lukeneet Hoggin kirjasta miten heidän pitäisi itkeä tai missä järjestyksessä heidän tulisi syödä ja seurustella. Vauvoilla on tarpeita, joiden tunnistamista ja tyydyttämistä varten vanhemmat ovat - ja palkintonsa he saavat vuorovaikutuksesta vauvansa kanssa, eivät toisten äitien kunnioituksesta tai terveydenhoitohenkilökunnan hyväksynnästä. Kaikki muu on loppujen lopuksi aika toisarvoista. Sinun vauvasi on täydellinen juuri sellaisena kuin on - ei ole tarpeen yrittää muuttaa häntä muuksi.

Kuvittele, jos sinun pitäisi hoitaa itsesi ja kotisi, kuten naapurin rouva. Ostaa samat verhot, huonekalut, astiat, tehdä samaan aikaan sama määrä samaa ruokaa, käydä samaan aikaan suihkussa, laittaa samat (ja samankokoiset) vaatteet päälle, Entä jos sinun perheesi onkin eri kokoinen? Entä jos sinä oletkin eri kokoinen? Entä jos naapuri tykkää punaisesta ja sinä inhoat sitä? Entä jos sinä tykkäisit juoda aamulla teetä, mutta naapurit kahvia? Eivät ihmiset istu samaan muottiin vauvoina sen enempää kuin aikuisinakaan. Sellainen kuvitelma tuottaa vain turhaa murhetta.

Vanhat kommentit: