Joitakin vuosia sitten käytiin vilkastakin julkista keskustelua välineurheilusta - siis siitä, että urheilun todellinen henki (jolla kai tarkoitettiin "terveen kilpailuhengen" lisäksi jonkinlaista urheilun filosofista ulottuvuutta) on kadonnut kalliiden urheiluvälineiden- ja vaatteiden vertailun ja niillä kehuskelun alle. Välineurheilusta tuli varsinainen käsite - urheilua ei tietenkään tulisi harrastaa sen takia, että saa ostella kalleimmat mailat, merkkihousut, käsineet ja sporttikassit, mutta monille tällainen kilpavarustelu tuotti esteettistä nautintoa ja kenties mukavaa paremmuudentunnetta, jos naapurilla olikin "huonommat" varusteet kuin itsellä. Puhumattakaan siitä, että tällainen kilpavarustelu ja urheilun välineellistäminen on tietenkin juuri sitä, mitä markkinatalousmaailmassa pyritään luomaan - vaikka sitä sitten sopivassa kohdin muodon vuoksi paheksutaan ja moralisoidaankin. Keskustelu välineurheilusta oli kuitenkin pahimman buumin aikana varsin tarpeellinen ja ehkäpä se herätti jonkun huomaamaan, että eihän tässä uusia housuja varten jumpata vaan omaa itseä. Välineisiin keskittyminen vie huomion pääasiasta, liikkumisen ja yhdessäolon ilo hämärtyy materiaalisten seikkojen taakse.
Nykyaikana puhutaan paljon hukassa olevasta vanhemmuudesta. Monesti mietitään ja kysellään, että minne se vanhemmuus oikein jäi, minne se hukkui. Minä luulen, että monien aikuisten vanhemmuus on hukkunut sinne tavara- ja välinevuoren alle. Siellä se kituu ja haukkoo henkeä, aikanaan kai tukahtuu kuoliaaksi. Välineissä ei sinällään ole mitään vikaa, on mukavaa, että on kauha, jolla voi sekoittaa kuumaa ruokaa ja tuoli, jolla istua mukavasti. Mutta joskus välineet tulevat ihmisten väliin, tukahduttavat aidon kanssakäymisen: tässä tapauksessa ne tulevat äidin ja lapsen väliin, riistävät molemmilta aidon fyysisen kontaktin ja sitä kautta vähentävät myös aitoa henkistä kohtaamista.
Vauvanistutin (babysitter) ei voi koskaan korvata elävää, hengittävää, maitoa erittävää, lämmintä, juttelevaa, kuuntelevaa, katselevaa, tuntevaa, liikkuvaa, huolehtivaa äitiä. Vaunut eivät ole äidin syli eikä niistä käsin voi tutkia ympäröivää maailmaa. Tyhjä tutti ei ole äiti. Täysi pullokaan ei ole äiti. Jumppalelun kanssa ei synny aitoa vuorovaikutusta. Pilipalipiippiip-laite ei opeta vauvalle mitään ihmisistä tai ympäröivästä todellisuudesta ja sen toimintaperiaatteista. Konttauskypärä ei opeta varomaan päätänsä eikä korvaa äidin valpasta silmää. Leikkikehä sulkee lapsen pois omasta kodistaan, pinnasänky pois rakkaiden kyljestä. Lista on loputon. Välineet haittaavat vauvan kehitystä sekä motorisella että vuorovaikutuksellisella tasolla. Länsimaiset vauvat kehittyvät alkuperäiskulttuurien lapsia hitaammin.
Valtavirtavanhemmuus markkinatalousyhteiskunnassa on välineistön kyllästämää ja mainonnan ohjeiden mukaan junailtua. Suuri osa vanhemmista (ja joskus jopa neuvolahenkilökunnasta) kuvittelee, että lastenruokavalmistajien vilpitön tarkoitus on edistää lasten terveyttä oman myyntinsä sijasta. Suurin osa vanhemmista kuvittelee, että lastenhoitovälineet on suunniteltu helpottamaan elämää vauvan kanssa. Näinhän asia ei tietenkään ole. Lastenruokamainos on lastenruokamainos - se ei muutu muuksi, vaikka sen ojentaisikin sinulle posteljoonin sijasta terveydenhoitaja. Myöskään se, että siinä toistetaan kauniit korulauseet äidinmaidosta parhaana ravintona tai annetaan ohjeita soseiden valmistukseen itse, ei tee siitä vilpitöntä tai lapsen etua ajavaa. Mainokseen kirjoitetaan se, mikä on lain puitteissa välttämätöntä sekä se, minkä tiedetään kohtuullisella aikavälillä edistävän mainostajan tuotteen myyntiä. Kaikki muu, erityisesti kaikki krittinen tieto, jätetään pois.
Teoriassa voidaan kai ajatella, että vauvanhoitovälineet ovat eräästä näkökulmasta suunnitellut helpottamaan vanhempien elämää. Vilpittömästä auttamisen halusta tämäkin on kaukana - jokainen, joka on hieman perehtynyt kaupan saloihin tietää, että avain menestyksekkääseen liikeideaan on tarpeen (tunteen) luominen. Asiakas saadaan haluamaan jotakin, jota hän ei edes tiennyt tarvitsevansa - toisin sanoen jotakin, jota hän ei todellisuudessa tarvitsekaan. Kun luodaan asiakkaalle uusi tarve ja kehitetään tuote, joka vastaa tähän tarpeeseen, ollaan jo varsin hyvin bisneksessä kiinni: enää tarvitaan brändi ja imago. Ongelma syntyy siitä, että uusi väline korvaa edellisen toimintatavan - ja joskus edellinen toimintatapa sisälsikin ihmisen perimmäisen tarpeen. Ihminen ei tiennyt haluavansa vauvastaan eroon ennen kuin siihen tarjottiin mainio mahdollisuus erilaisten tarve-esineiden myötä. Vauva ei edelleenkään tiedä haluavansa olla erossa äidistään, koska häneen ei vielä mainonta pure - paitsi vanhempien kautta.
Ilkeämielinen tähän tietenkin sanoo, että kyllä ne kantoliinatkin ovat "brändituotteita". Ja oikeassa onkin. Ero on vain siinä, että niitä varten ei ole tarvinnut nyhjästä tyhjästä tarvetta - tarve kantamiseen ja kannetuksi tulemiseen on yhtä vanha kuin ihminen. Tärkeää on erottaa todellinen tarve pseudotarpeesta. Olisiko aika herättää julkista keskustelua välinevanhemmuudesta varsin kyseenalaisen curling-vanhemmuuskeskustelun sijaan? Kysehän on pohjimmiltaan samasta ilmiöstä - vanhempi on kykenemätön näkemään lapsen todellisen tarpeen ja takertuu näennäiseen, pinnalliseen tarpeeseen.
Vanhat kommentit:
-
Ihan samaa mieltä olen! Olen puolivuotiaan vauvan äiti ja löysin vaistovanhemmuusasiat pari kuukautta sitten. Toivon vain, että olisin löytänyt jo raskausaikana, mutta hyvä näinkin. Olisiko Suomessa tilausta AP-keskustelupalstalle tai meililistalle, jossa samanhenkiset "vaistovanhemmat" voisivat tukea toisiaan?
-
Täällä yksi samoin ajatteleva myös. Totisesti, ap-aiheinen meililista tai palsta olisi tosi jees. En tiedä onko sellaista, jos on niin täytyisi saada kasaan.
-
AP-aihetta sivuavia listoja on mm. luonnonlapset ry:n postituslista sekä lapsentahti-lista. Kumpikaan ei ole sinällään AP-lista, mutta molemmissa pyörii AP-henkistä porukkaa. Samoin löytyy taaperoimetyslista, kantoliinakanava sekä vaipattomuuslista. Mikään ei ole sinällään AP-lista, mutta siellä me taidamme lähinnä pyöriä. Pelkästään AP:n ympärillä pyörivää listaa ei ole tullut vastaan. AP-osio löytyy myös uudelta neuvola.info-foorumilta, mutta siitä on vielä vaikea sanoa, mihin suuntaan kehittyy, jos mihinkään.
Kommentit