Blogi on hiljentynyt opiskelujen alettua. Taapero viettää päivät ihanan perhepäivähoitajan kanssa, josta on tullut hänelle hyvin tärkeä osa elämää. Päivät ovat pitkiä ja eron tuska on välillä valtava (minulla). Kieltenopettajan ura siintää tulevaisuudessa konkreettisempana kuin koskaan aikaisemmin. Myös ammatin varjopuolet alkavat pikkuhiljaa hahmottua yhä selkeämpinä. Illat ja viikonloput olen yrittänyt pyhittää perheelle, toisinaan kyllä lipsun vähän omiin maailmoihinikin. Vatsassa kasvaa hiljalleen uusi elämä. Suunnitelmat siitä, mitä tämän seuraavan lapsen kanssa osaan tehdä paremmin, hautuvat mielessä tyhjinä hetkinä.Vatsassa tuntuu jo pieniä muljahduksia melkein joka päivä. Päivän parhaita hetkiä ovat, kun istumme koko perhe olohuoneessa, taapero rauhoittuu rinnalle emmekä tee "mitään". Kissatkin taas tulleet leikkisämmiksi, syksyä rinnassa? Jouluun on enää kymmenen viikkoa.