Siitä huolimatta, että tämä päivä on ollut varsin toimintapitoinen (eikä järin miellyttävällä tavalla) ajattelin kuitenkin palata eilisiltaisiin mukaviin tunnelmiin. Käveltiin poikasen kanssa pihalla, poikanen työnteli tädiltään joulahjaksi saamaansa taaperokärryä, ihasteltiin naapurin tytön polkupyörää, poikanen vähän keinui ja järjesteli hiekkalaatikolla lojuvia esineitä. Ilmassa tuoksui loppukesä, ehkä jokin tietty kukka, josta tulee mieleen jokin lapsuusmuisto, tai ehkä vain yleinen ruohon ja (lähiö)metsän tuoksu. Jotain tuttua ja rauhoittavaa siinä hetkessä kuitenkin oli. Väkisinkin tuli mieleeni, että olen ihan hirmuisen onnekas, kun minulla on niin paljon. Vaikka alhaisesti kadehdinkin niitä, joilla on enemmän, niin oikeasti minulla on kaikki, mitä juuri nyt tarvitsenkin. Tuli seesteinen olo. Rauhallinen. Lämmin. (Tänään siitä kiitollisuudesta kyllä sitten rangaistiin ihan olan takaa, mutta ei siitä sen enempää.)

Olen aina pitänyt jotenkin loppukesästä alkukesää enemmän. Minulle syksy on usein jonkinlainen uuden alku. Tuskin johtuu minusta vaan ympäröivästä yhteiskunnasta, mutta kuitenkin. Tämä syksy kyllä hirvittää, koska pieni poikanen on jätettävä toisen hoiviin, jos aion joskus valmistua ihan oikeaan ammattiin (joka EI ole ravintola-ala). Luopumisen tuska on suuri, tämä on elämänvaiheen loppu, uuden alku. Muutoksia tulee varmasti sekä hyvässä että pahassa. Toivottavasti osaamme kääntää ne huonommatkin muutokset voitoksemme. Toivottavasti suunnitelmistamme löytyy riittävästi joustoa, jotta kaikki menisi mahdollisimman hyvin. Toivottavasti minä osaan käyttää hyvin vähenevän yhteisen aikamme - olla konkreettisesti ja kuvainnollisesti läsnä. Hyvä tästä tulee, mutta tuskin aivan näin seesteistä tulee vähään aikaan olemaan. Kotonakin on nyt melkein siistiä. Kyllä elämä vaan hymyilee, vaikka välillä tuntuukin lähinnä irvistävän.

Ja kieltenopettajatriviana mainittakoon, että otsikkona olevan adjektiivijohdoksen kantasana taipuu: sees : sekeen : seestä. Tätä ette löydä edes nykysuomen sanakirjasta. Vaalikaa tätä tietoa!

Vanhat kommentit:

• No minä vaalin. Eikä sinua kukaan rankaise. Ilosta ei aina seuraa itkua. Se on vain sanonta.
  Posted by sanna on Saturday, July 15, 2006 8:23:21 AM

• Vanha iltalaulu: "Taivas on kirkas kaunoinen, siellä ois armas lapsosien. Siellä on aina SEIES sää, taivas ei koskaan pilveen jää."
  Posted by Obeesia on Wednesday, July 26, 2006 6:32:49 PM