Helsingin sanomat aloittaa imetysviikon ilosanomat julistamalla, että "imetys ei tee älykästä lasta" (HS16.10.06). BMJ:ssä julkaistu britannialaistutkimus on meta-analyysi vuonna 1979 alkaneesta amerikkalaistutkimuksesta ja sen kantava päätelmä on, että koska imettävillä äideillä oli yleensä ei-imettäviä äitejä suurempi älykkyysosamäärä, johtuu imetettyjen lasten älykkyys vain ja ainoastaan siitä. (Huolimatta siitä, että vanhempien älykkyyden ei ole voitu todistaa merkittävästi vaikuttavan lapsen älykkyysosamäärään.) Tutkimus luokittelee rintaruokituiksi kaikki lapset, jotka ovat joskus elämänsä aikana saaneet rintamaitoa. Yhdentekevää tutkijoille on, onko lapsi saanut rintamaitoa viikon, kuukauden vai kenties vuoden. Lukijat ymmärtänevät, että ei se nyt ihan sama ole. Kyseinen tutkimus onkin saanut varsin aiheellista kritiikkiä toteutustavastaan sekä niistä johdetuista päätelmistä:

"Täysimetettyjen lasten kontrolliryhmän puuttuminen tekee merkitsevät päätelmät mahdottomiksi. Kunnioittavasti ehdotan, että BMJ:n toimittajat vaatisivat tutkijoita sisällyttämään tutkimukseensa tällaisen kontrolliryhmän ennen kuin julkaisevat tämänkaltaisen tuloksiltaan vinoutuneen ja epäluotettavan artikkelin."

                                                  (Marsha Walker, sairaanhoitaja (RN), IBCLC, USA)

"Tällaisten ennalta keksittyjen päätelmien tekeminen rintaruokinnan vaikutuksista näissä olosuhteissa on kuin tekisi päätelmiä tupakoimattomuuden vaikutuksista perustuen ryhmään, josta jotkut sanovat polttaneensa jatkuvasti, jotkut toiset taas vain osittain, toisinaan tai intensiivisesti lyhyen aikaa. Käytän tarkoituksella tätä vertausta, koska on itsestään selvää, että vuonna 2006 'tupakoimattomuus' koetaan normaaliksi ja 'tupakointi' taas terveydelle haitalliseksi käyttäytymiseksi.

Odotan kärsimättömästi päivää, jolloin kaikki kansanterveyden kanssa tekemisissä olevat näkisivät rinta- ja korvikeruokinnan samankaltaisina vastakohtina. Tämä saattaisi jopa pakottaa julkaisemaan pyrkivät tutkijat määrittelemään käsitteensä siten, että heidän tutkimuksensa tuottaisi jotakin merkitysellisempää kuin sen, mitä jo valmiiksi tiedämme. Nykyisellään, jopa BMJ:n toimitus näyttää täysin sokealta merkittävää tuloksia vääristävää tekijää (lasten, jotka ovat joskus jossain vaiheessa saaneet jonkin määrän rintamaitoa luokittelu samaan ryhmään useita kuukausia täysimetettyjen lasten kanssa) kohtaan. Tämä vääristymä läpäisee koko tutkimuksen lähtökohdat jättäen tulokset -ainakin tälle lukijalle- täysin merkityksettömiksi."

                                                       (Rachel Myr, kätilö, imetysasiantuntija, Norja)

Minkä tahansa muun alan tutkimus, joka perustuisi 70-luvun tutkimusmenetelmin kerättyyn aineistoon ja tieteen iässä ikuisuuden vanhan aineiston metatutkimukseen naurettaisiin kaiketi ulos koko tieteellisestä yhteisöstä. Vaan aina löytyy rahoittajia ja kannattajia korvikemarkkinoita edistävälle tutkimukselle. Ajattelepa, jos 70-lukulaisen amerikkalaisaineiston perusteella tultaisiin vaikkapa siihen tulokseen, että tupakoitsijat sairastavat enemmän siksi, koska kuuluvat alempiin sosiaaliluokkiin ja heillä on huonompi terveydenhuolto. Tupakalla ei olisi asian kanssa mitään tekemistä. Varsin vakuuttava päätelmä? Miten julkisuutta saavatkin Suomessa aina vain imetyksen hyviä puolia kyseenalaistavat tai imetystä suoraan vähättelevät tutkimukset? Tai sinänsä neutraaleja tutkimuksia tulkitaan imetysvastaisesti? Ehkä tällaisen julkisuuden ajatellaan lieventävän ei-imettäneiden äitien syyllisyyttä? Ehkä toimittajat lievittävät oma syyllisyyttään? Vai kertovatko lehdet vain lukijoilleen sitä, mitä suurin osa näistä haluaakin kuulla? Henkilökohtaisesti epäilen laajaa imettämättömyyttä äitien syyllisyyttä suuremmaksi kansanterveysongelmaksi.