Kahden viikon järkeilyn ja resurssien kartoittamisen jälkeen päätin olla hakematta mielenkiintoiseen s2-opetusmateriaaliprojektiin, koska aikataulu tuntui raskaana olevalle, auskultoivalle pienen lapsen äidille hieman raskaalta. En kuitenkaan malttanut olla kyselemättä projektista vastaavalta professorilta tuliko hakijoita, kun hakuaika oli päättynyt. Jotenkin siinä sitten kävi niin, että taisin sen projektin itselleni kuitenkin ottaa, tosin sillä varauksella, että aikataulu venyy ja paukkuu eikä projektin lopputulos välttämättä ole aivan julkaistavassa muodossa. Tammikuussa alkaa siis kaksi harjoittelujaksoa päällekkäin sekä opetusmateriaaliprojekti - sekä pedagogisen kieliopin kurssi. Hyvä uutinen on se, että näistä muodostuu hieno kokonaisuus, jossa kaikki osaset tukevat toisiaan. Huono uutinen on se, että kaikilla on sama deadline ja se deadline on noin neljän kuukauden päästä. Ensi viikon jälkeen alkaa muutaman viikon lepo, silloin olisi kaiketi raavittava kasaan proseminaarin materiaalit ja kirjallisuuskatsaus, koska kaikesta päätellen sen tekemistä ei ole järkevä jättää kevääseen.

Turun normaalikoulun oppilaista reilu kolmannes on maahanmuuttajia. Suomi toisena kielenä -opetuksen sivuaineharjoitteluun pitäisikin löytyä tunteja varsin helposti. Työskentely teini-ikäisten maahanmuuttajalasten kanssa on varsin haastavaa ja antoisaa - joskus toki turhauttavaakin. Suhtautuminen naisiin ja opettajiin vaihtelee. Joillekin oppilaille koulu on ainoa paikka, jossa voi käyttäytyä "rennommin", jotkut oppilaat taas eivät osaa käyttäytyä muutoin kuin "rennosti". Syystä tai toisesta maahanmuuttajien kesken tuppaa syntymään myös enemmän "ihmissuhdeongelmia" (tappeluita) kuin muun väestön keskuudessa. Luokkatilanteessakin saa olla tarkkana, ettei vahingossa laita esim. vääriä ihmisiä vierekkäin istumaan. Jos suomen kielen taidot ovat vielä kovin puutteelliset, voi opetukseen keskittyminenkin olla vaikeaa, kun ei kertakaikkiaan ymmärrä mistä puhutaan.

Myös englanninopetuksessa maahanmuuttajat ovat mielenkiintoinen ryhmä. Suomessa englanninopetus on vielä pitkälti kaksikielistä ja kaikki oppikirjat ovat kaksikielisiä. Maahanmuuttajaoppilaan kanssa tämä tarkoittaa sitä, että käytännössä on opetettava kahta kieltä yhtä aikaa. Motivaation löytäminen opiskeluun voi olla vaikeaa, kun opetusta ei tahdo aina ymmärtää. Mietipä itse, miltä tuntuisi opetella vaikkapa ranskaa ruotsiksi... Vallitseva mielipide opettajien keskuudessa on edelleen, että vaikka opetus pyrkisi muutoin yksikielisyyteen, on kielioppi oppilaan kannalta paras opettaa suomeksi, "jotta käsitteellinen ajattelu helpottuisi". Tämä asettaa maahanmuuttajaoppilaan jonkin verran eriarvoiseen asemaan ja on muutenkin tarpeen kysyä, että kun vieraskielisen opetuksen osuus käsitteellisissä oppiaineissa (kuten matematiikassa) jatkuvasti lisääntyy ja tulokset ovat pääsääntöisesti hyvin rohkaisevia, niin onko vieraan kielen kielioppi kuitenkaan sellaista ainesta, joka olisi välttämätöntä opettaa oppilaan äidinkielellä? Puhumattakaan siitä, että monikulttuurisessa luokassa kieliopin opettaminen suomeksi voi tarkoittaa jopa sitä, että opetuskielenä käytetään vähemmistön äidinkieltä! Proseminaarissani tutustunkin kohdekieliseen kieliopin opettamiseen sekä vieraskielisen opetuksen teorian että käytännön toteutuksen näkökulmasta.